Kävin tuttujen maatilalla. Miten rakastankaan sitä paikkaa. Ikuinen haave on oma maatila tai edes sen tapainen paikka, missä voisi kasvattaa oma ruokaansa, omin käsin. Ihaillen seisoin ja vaan tuijottelin hänen kättensä ja maan yhteistyönä syntyneitä tuotoksia.
Mahtoi pitää minua hiukan vieraantuneena urbaaninan olentona ;).
Ulkoisesti olen, sisäisesti en.
(kuvissa huono kännykkälaatu)
Onneksi sentään kukkia voi kasvattaa parvekkeella.
Tosin nekin näyttävät viihtyvän paremmin maassa
ja siinä kasvimaan keskellä niilläkin on oma tärkeä tehtävänsä.